Archive for marraskuu 2008

Rasvattu salama

marraskuu 11, 2008

2008_10_22_29881

Talveen valmistautuva luonto on vaitonainen apaattisen harmauden verhottua maiseman syleilyynsä. Paikoilleen jähmettynyt metsikkö odottaa tuulenhenkäystä rikkomaan synkeän hiljaisuuden. Juuri kun pelkään kuuloaistini rampautuneen lopullisesti, ryöpsähtää eloisa tiaisparvi paikalle. Metsän laiteeseen pystytettyyn ruokinta-automaattiin on rahdattu siivekkäille apetta, sääoloihin nähden, aivan liian hätiköidysti. Hieman arkaillen tali- ja sinitiaiset hääräilevät aparaatin ympärillä. Samassa taustalta kuuluu muutama terävä, nenäsointinen näppäily ja paikalle singahtaa töpäkkä, siniharmaa salama. Rasvattuna se pärähtää automaatille, viskelee maapähkinöitä sivummalle napatakseen niistä herkullisimman nokkaansa ja häviää tulosuuntaansa yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin. Olen tehnyt lyhyesti tuttavuutta pähkinänakkelin kanssa. Sama episodi toistuu tuhkatiheään piskuisen varpuslinnun ahkeroidessa koko marraskuisen ehtoon varastojaan täydentäen.

Nakkeli ratkaisee talveen liittyvät ongelmat mutkattomasti keräämällä ravintovarastoja puunkuoren rakosiin. Metsäserkuistaan poiketen tali- ja sinitiaiset eivät varastoja keräile ja ovatkin kovina pakkasjaksoina pitkälti ihmisen armeliaisuuden varassa. Lyhyen talvipäivän aikana ruokailuun käytettävissä olevat hetket on hyödynnettävä tarkoin, jotta pieni lintu selviytyisi pitkän yön kohtalokkaasta kylmyydestä. Jos riittävän energiapitoista apetta ei löydy tarpeeksi, korjaa kuolo talvehtijan parempaan talteen. Nakkelin ei tarvitse luottaa pelkkään onneen, koska lukuisat varastokätköt takaavat eloonjäännin. Pähkinäpiilojen löytäminen sujuu aivofysiologisten sopeumien avulla: varastoivien lintujen aivojen hippokampus on suurentunut, joten muisti pelaa ja jemmat löytyvät.

Pähkinänakkeli ei kuulu varsinaisesti pesimälinnustoomme, vaan varastointipuuhissaan yllätetty yksilökin on tullut meille jostain lähempää tai kauempaa. Havaitsemani nakkeli on pukutuntomerkkien perusteella porhaltanut tänne todennäköisesti Baltiasta. Kysymyksessä on kuitenkin tyylipuhdas vaeltaja, jonka kotikonnuilla on tapahtunut liikekannallepanoon johtaneita muutoksia. Yleensä syynä on ravinnon määrän väheneminen tai populaation koon kasvu. Kilpailu resursseista kovenee ja osa linnuista ottaa siivet alleen ja etsii itselleen suotuisampia sijoja. Aika ajoin meille saapuu Siperiasta varsinainen suurvaellus tuhansine nakkeleineen. Merenylitystä karttavat siivekkäät viettävät talven Suomen ruokintapaikoilla isommilleen ärhennellen ja häipyvät keväällä tulosuuntaansa. Muutamat yksilöt saattavat pesiäkin meillä muurattuaan ensitöikseen savella pesäonkalon suuaukon parahultaiseksi. Tänä syksynä nakkeleita ei ole havaittu maassamme kuin satakunta, joten mistään valtavasta invaasiosta ei voida puhua.

Ilta alkaa hämärtyä ja nakkeli hengähtää varastointiurakkansa lomassa ruokaillen. Energisen pähkinänakkelin puuhailua on ilo seurata. Tämän tästä lintu esittelee voimakkaiden jalkojensa mahdollistamaa kykyään kulkea puunrunkoa pää alaspäin. Liukasliikkeinen ja peloton lintu pistää tarvittaessa muut ruokintapaikalla norkoilevat pikkulinnut ojennukseen: ensin pähkinöitä nokkii nakkeli ja sitten vasta on tiaisten vuoro ruokailla. Nakkelin tarkkailu nostaa hetkessä hymynkareen suupieliin ja ankeakin syyspäivä tuntuu tarpeelliselta. Sitä se on ainakin nakkelille, jolla on jo kiire saada varastonsa valmiiksi.

Mainokset