Huomio talouteen

Ymmärrän markkinataloutta hyvin huonosti, mutta käsittääkseni siinä nousu- ja laskusuhdanteet vuorottelevat syklisesti kuten pohjoisen myyräpopulaation koko konsanaan. Kumpikin ilmiö taitaa olla vaikeasti ennustettavissa ja syytkin ovat osin hämärän peitossa. Nyt syöksymme kohti lamaa, mutta yhtä varmasti uusi nousukausi odottaa nurkan takana. Kysymys on siitä, miten me onnistumme säilyttämään inhimillisyytemme heikon talouden aikana. Tärkeintä on miettiä mihin ne vähät pennoset kuntatasolla laitetaan. Jospa vaihteeksi annettaisiin lasten, vanhusten ja ympäristön kärsiä vähiten talouden lamasta. Laskusuhdanteen ei tarvitse johtaa ihmisyyden lamaan.

Pääministeri toppuutteli taannoin kunnallisvaaliehdokkaita lupailemasta liikoja, sillä rahat eivät tule riittämään kuin välttämättömimpään. Tästä suivaantui mm. Urpilaisen Jutta, sillä eihän vaaleissa pärjää jos ei saa retostella katteetta ja luvata äänioikeutetuille kuuta taivaalta. Huonojen talousnäkymien rinnalla sykkiikin parhaillaan lehtien sivuilla huomiotalouden kirkkaimmat tähdet, eli me ehdokkaat. Painomusteella virnistää mitä sulokkaampia kasvokuvia rinnallaan mitä puuduttavinta vaalijargonia. Kerrotaan omista arvoista ja erityisistä painopistealueista. Tähän olen myös itse minimalistisessa mittakaavassa syyllistynyt. Kai se on sitten niin , että mitä parempi medianäkyvyys ihmisellä on, sitä paremmin hän vaaleissa pärjää. Mediaseksikkäimmät yksilöt polkevat alleen oikeasti älykkäät ja uusia näkemyksiä sekä tuoreita ideoita kehittelevät persoonat. En tosin edes kuvittele, että jälkimmäisiä paljon politiikka kiinnostaa.

Mainokset

2 vastausta to “Huomio talouteen”

  1. krunkku Says:

    Mediaseksin merkitys varmastikin on melkoinen. Olisiko äänestäjäyksilön käyttäytyminen tässä kuitenkin rationaalisesti ymmärrettävää: minua miellyttävän päätöksenteon edesauttamiseksi on kannattavampaa valita järjenjuoksultaan jotenkin siedettävä, mutta heittämällä läpimenevä tyrkky kuin todellinen suosikkini, jonka pärjäämiseen en oikein usko?

    Joka tapauksessahan ihminen mieluusti samastuu itseään parempiin. Halukkailla valtuutetuilla on vaalien alla yli-inhimillinen kyky viihtyä hymyhuulin markettien vilkkaimmissa hyllyväleissä. Vaikka tuo taito ei suoraan korreloi lapsiperheen arjen tai kaupunkilogistiikan tehostamisen ymmärrykseen, viesti on selvä: ”Kumoan fysiikan lait uhmaamalla kylmäketjua, joten ratkaisen tarvittaessa myös syklisen makrotalouden haasteet!”

  2. Kleesi Says:

    Niin, talousasioissa olisi aina kiva, kun ainakin kaikkeen tärkeään riittäisi rahaa. Kukaan ei kärsisi toista enemmän huonoista ajoista jne.
    – Ratkaisu olisi ennakoiva verotus, vrt. työttömyysvakuutusmaksu (jota rahoitettaisiin mm. 100 prosentin perintöverolla ja kireämmällä pääomaverotuksella), jolla turvataan kunnalliset peruspalvelut lamakausina, mutta lisätään samalla tavallisen työväestön reaaliansiotasoa. No, siihen ehkä palataan myöhemmin.

    Toivottavasti ehdokkaan valinnassa selvää enemmistöä äänestäjistä edelleenkin (?) ohjaisi omaa kunnan-, valtion- ja maailmankatsomusta parhaiten edustavan puolueen/ehdokkaan löytäminen, eikä jonkinlaiset harhaiset kuvitelmat voittajiin kuulumisesta, jos/kun ”oma ehdokas” pääsee läpi.

    Kunnallisissa (ja yhteiskunnallisissa) peruskysymyksissä ehdokkaiden näkemyserot kuitenkin poikkeavat toisistaan niin vähän (tai jakaantuvat kahtia), ettei sillä ole juuri merkitystä demokraattisen elimen päätöksenteossa. Poikkeuksellisia (lue: outoja) näkemyksiä edustavat ehdokkaat taas eivät kuitenkaan tule valituiksi – onneksi. Eli kutakuinkin siedettävän järjenjuoksun edustuksen voisi olettaa olevan turvatun, vaikka rohkeasti äänestäisikin sitä ehdokasta, jota äänestäisi, jos äänestäisi niin kuin tuntuu, että tulisi äänestää…

    Toisaalta tämän maailmanajan henkeen sopii erinomaisesti se, että vain luuserit äänestävät ehdokkaita, jotka eivät varmuudella pääse läpi?
    – Eihän tässä nyt kuitenkaan mistään äänestäjien välisestä kilpailusta ole kyse! Vaalituloksen selviydyttyä ei julisteta voittajia, vaan nippu ihmisiä, jotka päättävät kunnallisista asioistamme koko seuraavan vaalikauden ajan. Voitonjako selviää siis vasta seuraavien vaalien alla.

    Edustuksellista demokratiaa ylläpidettäessä on etsittävä ehdokas/puolue, joka vastaa äänestäjää itseään. Vai ollaanko tässä äänestäjien leväperäisten ehdokasvalintaperusteiden vuoksi mahdollisesti menossa entistäkin selvemmin kohti valtakunnallista kolmipuoluejärjestelmää…? Nyt kun ainoastaan presidentinvaaleja voi enää pitää ei-puoluevaaleina.

    Ja, eikö taas tosissaan olevan ehdokkaan käyttäytyminen ole rationaalisesti erittäin ymmärrettävää: valtuustoon, osallistumaan kunnalliseen päätöksentekoon, haluavan on varsin välttämätöntä ”tulla tutuksi”. Ei niitä älykkäitä ja kyvykkäitäkään – mutta tuntemattomia – ehdokkaita kukaan kotoa tule valtuustoon hakemaan. Eri asia toki on, jos on ennestään tuttu hiihtäjä, aitajuoksija, tai vaikka telakkapamppu, nimittäin:

    Äänestäjälle on luotava illuusio siitä, että hän luulee tietävänsä ketä ja mitä äänestää – ja myös saa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: