Hallittua liikutusta

Maailma muuttuu ja ihminen sen mukana, kuuluu vanha latteus. Olen pannut merkille, että nykyisin se on ilmasto joka muuttuu ja ihminen muuttaa tämän myötä sisälle hörppimään vanhaa lattea. Näinä synkeinä aikoina erilaisia liikuntahalleja rakennetaan itkun raivolla jokaiseen vähänkin itseään kunnioittavaan taajamaan. Eihän siinä mitään pahaa ole, liikunta edistää tunnetusti niin mielen kuin ruuminkin terveyttä. Muistelen vain kuinka pikkupoikana liikuttiin ulkona vuodenaikojen tahtiin. Talvella hiihdettiin, luisteltiin ja laskettiin persmäkeä. Kesällä mm. jalkapallo, uinti ja yleisurheilu kuuluivat lajirepertuaariin.

Ilmaston heittäessä häränpyllyä, vuodenajat ovat hävinneet tai muuttaneet muotoaan. Talvi ei ole enää kunnon talvi ja kesälläkin saattaa sataa vettä jos ei väärään aikaan niin ainakin väärästä suunnasta. Eihän silloin herkkähipiäisen sisäihmisen sovi ulos vaivautua säiden ja suurpetojen armoille. Kaikessa viisaudessaan ihminen onkin keksinyt siirtyä urheilemaan sisätiloihin, jossa ilmastolliset olosuhteet voidaan säätää halutuiksi. Yhtäkkiä voidaankin hiihtää keskellä kirkasta kesää tai palloilla talven paukkuvilla pakkasilla tekonurmea kyntäen. Kaikki tämä on mahdollista urheiluhalleiksi kutsuttujen pyhättöjen suojissa vain termostaattia hillitysti sopiville asetuksille nykien.

Kaikkia mahdollisia urheilun- ja elämänmuotoja ei vielä ole osattu valjastaa hallilajeiksi. Sisäpilkkihalli talvikalastuksen ystäville tarjoaisi huvitusta myös kesäaikana. Samoin heinäpeltohalli kokoaisi yhteen kansallisromanttiset viikatemiehet nostelemaan timoteitä seipäille myös keskellä kukkeinta talvea. Kyllä näitäkin lajeja on päästävä harrastamaan kaikkina vuodenaikoina ja niistä riippumatta. Vai onko sittenkään näin?

Huippu-urheilu vaatinee ympärivuotista lajinomaista harjoitusta, sen vielä jotenkin ymmärrän. Tavalliselle kuntourheilijalle luulisi kuitenkin löytyvän sopiva ulkolaji jokaisena vuodenaikana. Jos talvella ei huvita hiihtäminen, niin luistimien jatkona kaatuilu voi tuntua mielekkäältä. Vaihtoehtona on myös umpihankikävely tai luovatyö lumikinosten keskellä. Kesällä ei ole suinkaan pakko päästä suorittamaan edellä esiteltyjä toimintoja vaan voi sitoa jalkaansa lenkkitossut ja juosta pitkin maita ja mantuja pallon perässä tai ilman.

Sisäliikuntapaikkojen rakentaminen ja ylläpitäminen tuottaa hiilidioksidipäästäjä sekä kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja. Lisäksi palvelun käyttäjät saapuvat paikalle energiaa kuluttaen, useimmiten uusiutumattomia sellaisia. Tämä on hyvä peruste sorsia sisäliikuntaa ulkoliikunnan kustannuksella. Ei halleilusta tarvitse kokonaan luopua, mutta minun (ehdokas 321) mielestäni ihmisiä pitäisi rohkaista liikkumaan ulkona vuodenaikojen tahdissa. Niinpä sanon ei Sammonlahden halleille – ainakin sille maakunnalliselle suurhallille, jota jo kiihkeästi suunnitellaan rakennettavaksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: